Suo, kuokka ja Reaktori

Edellinen viikko toi mukanaan muutamia onnistumisia ja paljon hienoja hetkiä. Tuntui pirun hyvältä nousta "projektisuosta" ja julistaa välillä uuden reitin syntyä. Keväällähän olin ajatellut keskittyä vain jo olemassaoleviin projekteihin, mutta toisin kävi. Kesä meni taas uusia kiviä etsiessä ja vanhoja unohtaessa. Onneksi kyllästyin ajoissa siihen jatkuvaan harjaamiseen ja mieleeni palasi ajatus noista vanhoista projekteista. Reaktorikin näki vihdoin ensinousunsa.

Reaktori ss, 7c

Beduiinin sandaali taipui Päivikin käsittelyssä viikonloppuna ja nyt katse on kohti Pacmanin kitaa.

Reaktori

Koivun latvassa heiluu enää muutama märkä lehti ja nekin niitä harvoja, jotka unohtivat kellastua. Syksy tuli yllättäen niin kuin se aina tulee. Miten pitkä, kuiva tai märkä, sitä ei kai kukaan tiedä.

Menneestä kesästä ovat päälimmäisenä mielessä kiipeämättömät projektit ja teräsharjan suhina. Jaksan vielä toivoa, että ne parhaimmat kelit ovat vielä edessäpäin, vaikka päivät lyhenevätkin hurjaa vauhtia ja syksy on ottamassa talvea kiinni.


Pystylähtönä Reaktori tuli kiivettyä jo muutama vuosi sitten. Istumalähdön kiipeäminen on ollut mielessä sen jälkeen monta kertaa, mutta vasta syksyllä 2007 maltoin paneutua asiaan. Reippaan alkudynon jälkeen ongelmaksi on muodostunut hillittömän heilurin kuolettaminen.




Ja aina kun luulen onnistuvani ja pysyväni otteella tulee uskonpuute jonka takia lyön jalat maahan, "Ihan vaan ettei käsi lipeä... mitä hittoa!! Olisit nyt pitänyt vaan kiinni ja antanut jalkojen heilua. Se on kuitenkin kahva!" No ehkä se onnistuu seuraavalla kerralla.

Viikonlopun huumaa...

Viime viikkoina ovat vastoinkäymiset seuranneet toinen toisiaan. Tämä viikonloppu oli poikkeus. Saimme nauttia hyvistä keleistä molempina päivinä...

Työväen katto antautui lauantai illan hämärtyessä.

Sunnuntaina Päivikki sai revanssin lauantain kiusauksesta

..mutta tämä pirulainen jäi odottamaan seuraavaa kertaa.

Viikonloppu päättyi hienoihin slouppeihin. Loistava mesta.