Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Sukukokous (7b+), fa

Viikko sitten onnistuin tekemään ensinousun jo vuonna 2004 bongaamaani linjaan. Hassuinta tässä on se, että olin jo unohtanut koko projektin. Sukukokous tuli siis putsattua ja kiivettyä neljä vuotta löytämisensä jälkeen. Parempi myöhään...

Natural High, fa

Koikkalaan syntyi uusi näyttävän näköinen linja Natural High (7b+). Reitti pitää sisällään setin kirpeitä krimppejä ja balanssimuuveja. Suosittelen luontaista tapaa eli hanuri maasta.

Viileä linja, fa

Karttapaikan ilmakuvat ja kartat ovat olleet kovassa käytössä menneiden viikkojen aikana. Syytä ei liene vaikea arvata. Onneksi selailu tuotti tulosta, ja uutta kiivettävää on löytynyt mukavasti.

Tämänpäiväinen "Viileä linja" on viileä. Ei kovin vaikea, mutta v**un viileä! Ja mikä parasta, reitti saanee seuraa vielä lähipäivinä.

Viileytensä ansiosta greidiä voisi vaikka nostaa plussan verran. Tulkoon toistaja mittaamaan lopullisen lämpötilan.

Luka elementissään

Ee-Savo

On ihan yleisesti tunnustettu tosiasia, että flunssaa kannattaa lähteä parantelemaan kiipeilyroadtripille. Ajomatkaa ei tällä kertaa onneksi kertynyt liikaa, sillä suuntana oli Etelä-Savon ihmeet eli Hurissalo & Mikkeli. Tyylikäs päätös sairastelulle (kop-kop) ja hieno avaus syksylle!

Ekana iltana Mika sai yliotteen pitkäaikaisesta verenpaineennostattajastaan, Sisun suklaasta.

Sisun suklaan (7c) kimpussa iltahämärässä

Sunnuntaina pääsi elokuun viimeisen päivän aurinkokin näyttäytymään ja edellisillan tihkusateet kaikkosivat maakunnan rajojen ulkopuolelle.
Mika aloitti aamunsa tikkaamalla kauppa-autokiven nimikkoreitin.


Kauppa-autolta siirryimme lounasaikaan Huriksen pääalueelle, jossa Mika lepäsi ja minä kiipesin. Ritariperhonen piti meille seuraa.



Iltapäivällä ajelimme vielä tutustumaan Ee-Savon boulderoinnin urbaanimpaan antiin, kun siirryimme Mikkeliin. Sami tarjoutui ystävällisesti oppaaksemme, vaikka herran omat kiipeilyt ovatkin tällä hetkellä pannassa käsivamman vuoksi.
Komea työväenboulder jäi Mikan hyvistä yrityksistä huolimatta odottamaan seuraavaa kertaa, mutta radanvarren klassikkoalueelta löytyi allekirjoittaneelle aihetta iloon. Muikkuhyppy ilman hyppyä oli mielenkiintoinen tuttavuus.