Korpikuusen kannon alla...

Mörri Möykky

Yksi Savonlinnan seudun makeimmista projekteista siirtyi historiaan eilen. Tätä linjaa voin suositella karantummillekkin pulteroijille. Otteet ovat mukavat ja muuvit hienot, vaikka niitä ei reitissä montaa ole. Mörri Möykky meni suoraan kiipeämieni bouldereiden top vitoseen.

Klonkku, fa

Tiistai-iltana onnistuin kiipeämään Kolokukon oikealta puolelta vanhan projektin, joka kantaa nyt nimeä Klonkku. Keli oli lähetyspäivänä varsin mielenkiintoinen, ja tuuli toikin mieleen vuosien takaisen vierailun Almscliffillä. Kovan tuulen lisäksi hetkittäin vihmoi vettä vaakatasossa. Onneksi otteet kuitenkin säilyivät kuivana.

Lämppäilyä Kolokukon kahvoilla

Minulla on oikeastaan aina ollut hassu tapa kokeilla reittejä, mutta todeta ne melkein heti joko liian vaikeiksi tai teräviksi tai muuten vain sopimattomiksi. Päätän tulla kokeilemaan niitä pian uudestaan, mutta usein aikaa voi vierähtää jopa vuosia. Tämä ei yleensä ole ollut kovinkaan tuloksekas projektointitapa. Yhteen reittiin keskittyminen on vaan ollut minulle aina vaikeaa ja tuntunut jotenkin kiipeilyyn kuuluvaa vapautta rajoittavalta. Reitin nimi, Klonkku, juontaakin juurensa näistä ajatuksista.

Tämä kerta oli siis jonkinlainen poikkeus, koska löysin itseni projektilta jo viidennen kerran muutaman viikon aikana. Erittäin epätyypillistä käytöstä minulle, mutta ehkäpä jatkossa tyypillisempää, ainakin toivoisin näin. Tapa näyttää vielä tuottavan tulosta.

Klonkku (8a)

Ticino-muisteloita

Koska Itä-Suomen ulkokiipeilykausi antaa edelleen odottaa itseään, on tyydyttävä hehkuttelemaan kuluneen talven reissumuistoilla.

Loka-marraskuun vaihteessa pääsimme Mikan kanssa ensi kertaa tutustumaan Ticinon laakson idylliin Sveitsi-konkareiden eli Jyrkin ja Marjon opastuksella. Ja takaisin on päästävä...

Natiivit

Ticinon maisemia parhaimmillaan

Jyrki vääntää kattoa Paesessa

Marjo saman katon kimpussa


Kohtaaminen metsässä

Brione

Jyrki painii vanhan ystävänsä Piranhan kanssa Magic Woodissa

Päivikki ja B.V.I.

Mika ja Le saut du gros Nico

Moon Board /Setup1

Kesä on takana eikä blogiin ole ilmestynyt yhtään mitään. Onkin todettava heti alkuun, ettei asiaan liity mitään dramaattista, eikä mieltäosoittavaa piirrettä. Joskus vain tuntuu, että kirjan kannet saa pysyä kiinni. Nyt syyssateiden saavuttua tuntuu taas luonnolliselta istua koneen ääreen ja miettiä vaikka menneen kesän kiipeilyjä tai suunnitella tulevaa kautta.

Olen pohtinut, että kuinka monesta sisätreenipaikasta löytyy Moon Board? Itse olen viihtynyt viimeiset pari viikkoa seinää tahkoten ja täytyy sanoa, että tehokas treeni onnistuu varsin lyhyessä ajassa. Kunnolliseen lämmittelyyn on toki syytä panostaa, koska osa otteista on aika sormekkaita.

Keivimme Moon Boardilla on nyt kokoonpano 2006/SETUP1. Jo ensimmäisen treenin jälkeen tuli todettua, ettei kokoonpanolle tehdyistä valmiista reiteistä ollut iloa kovinkaan pitkäksi aikaa. Molemmat 6c:t ja 7a:t tuli kiivettyä heti, joten jäljellä oli vielä 7c ja 8a. Ja tähän se homma siten pysähtyi. Molemmat reitit tuntuvat aivan törkeän vaikeilta. 7c:n reitissä on yksi stopperi muuvi, jota joku saattaisi kutsua vaikkapa "lapsilukoksi". Aihetta on ehkä myös epäillä, ettei allekirjoittaneella yksinkertaisesti ole tarpeeksi voimaa tehdä kyseistä muuvia. 8a:n reitti onkin jäänyt otteiden etsimisen jälken kokonaan unholaan... not in this life time!

Oli siis ryhdyttävä omia reittejä greidaamaan, kuten Mikkelissä sanottaisiin. Yllättäen homma osoittautuikin erittäin hedelmälliseksi. Kokoonpanoon kätkeytyy potentiaalia aikalailla ja laadukkaita ongelmia syntynee vielä kymmeniä. Tässä tulee muutaman suosikki probleeman koordinaatit. Kannattaa kokeilla, jos on mahdollisuus päästä Moon Boardin ääreen.

Problema1: J4/D3/G6/F10/J12/F15/E16/C18/D18
Olisiko vaikeutta noin 7b:n verran.

Problema2: B4/D7/E11/I14/E16/F18/C18
Tämä on pikkuisen vaikeampi eli 7b-7c. Ja jäi muuten vielä lähettämättä, koska kynsi repesi... ja okei okei, loppui voima.

Näissä reiteissä on ehkä parasta se, ettei kiipeäjän tarvitse olla yli 170cm pitkä tunteakseen olevansa vahva ;)

Mahjongg!

Sää oli suotuisa lähetystyölle perjantaina, joten Transitin keula kääntyi kohti Tulikiviuunien syntypaikkaa Nunnanlahtea. Onneksi Mahjong ei ole sentään päätynyt kenenkään olohuoneeseen tai keittiöön tunnelmanluojaksi, paitsi korkeintaan valokuvissa. Kyseessähän on ainutlaatuinen ja aivan järkyttävän hieno linja, joten ei voi kuin suositella. Alla heikkolaatuista kännykkäkuvaa tapahtuneesta.

Allekirjoittanut lähettää Pohjois-Karjalan ylpeyden.

Pääsiäinen 09

...lampaita, kivien palvontaa ja ihan vähän lähetyksiäkin...

Ahvenanmaanlammas Sikka Talun -lammastilalla

Pojat palvoo pokettia ja krimppiä

Pojat palvoo Hitmania


Sami lähettää Silversurferin

Vaasa

Pikavisiitti Vaasaan eli lyhykäisyydessään kahlaamista lumessa, kiipeilyä auringonpaisteessa, varpaiden lämmittelyä hyisessä tuulessa ja tunnon palauttelua sormiin lämpimän kahvikupin äärellä. Sormien nahkat olivat jääneet jonnekin metsään tuossa kahlaamisen ja kahvikupin välillä. Oikein antoisa reissu, ja mieli tekee jo takaisin.

Sami lähettää Kivimies assista, 7b

Hyviä yrkkiä Poketti ja krimppi -reitillä.

Silversurferilta ei tullut kuvia, mutta kyseessä on oikein kelpo linja. Lisäksi käytiin etsimässä Hitmannia, mutta huonolla menestyksellä. Jos joku ystävällinen kiipeilijä viitsisi laitella lisää topoja vaikka 27.crags -sivustolle, niin moni etsiskelijä olisi varmasti kiitollinen vaivannäöstä.

Hurissalo

Keivin mankkapölyt ja villakoirat alkavat olla menneen talven lumia kahdestakin syystä. Ensinnäkin, kivet ulkona ovat jo kiivettävissä ja toiseksi, joudumme purkamaan keivimme Savonlinnasta vuokrasopimuksen päättymisen takia. Onneksi meillä on reilusti aikaa etsiä uusi treenipaikka ensi talvea varten.

Tämän kevään ensimmäisen boulderini kiipesin Hurissalossa männäviikolla, Romppaisen Samin avaama Vista sai toistot sekä minun että Juhan toimesta. Juha selvitti reitin niin nopeasti, että luvassa lienee kovia nousuja kauden edetessä.

Vistan jälkeen suunnattiin Kreskianolle, jonka tiedettiin olevan suurin piirtein kuiva. Lähetykset saatiinkin syntymään varsin nopeasti, vaikka onnistuinkin puhkomaan nahkat parista sormesta. Hyvä kauden avaus joka tapauksessa. Viideon pätkiä molemmista nousuista MTK:n blogissa.

Sami lähettää, Kreskiano, 7c+

Retroo Torsasta...

Piti minunkin kaivella arkistojen kätköjä ja vastata Mikkelin poikien haasteeseen. Muutama hauska mustavalkoinen paperikuva tulikin vastaan ja muistoja vielä enemmän. Nämä kuvat taitavat olla keväältä 2002.

Tällä kivellä kiipesin ensimmäiset muuvini vuonna 2000. Reitit eivät tainneet kovin kummoisia olla, mutta tekniikka kehittyi...

Yllä oleva kuva johdatteli viime syksynä tarkistamaan erään lähipaikan vielä kertaalleen. Vanhat reitit näyttivät edelleenkin hyviltä, mutta joihinkin reitteihin oli ehtinyt kasvaa aikalailla sammalpeitettä. Uusillekin reiteille näytti olevan vielä potentiaalia, kuten osasin epäilläkkin. Löytyipä yksi unohtunut projektikin, joka toivottavasti ei ensi kesän jälkeen ole enää projekti.

Itse asiassa kalliolla on potentiaalia myös muutamalle köysireitille. Viime syksynä avasin jo yhden sporttisen sellaisen. Luvassa on lyhyitä, mutta jyrkkiä vääntöjä...

Päivikki nauttii evo2:n mukavuuksista

Huomatkaa "pädi", joka oli otettu jostain sohvasta uusiokäyttöön. Kyseessä oli kuitenkin jo kehittyneempi evo2-malli. Vanhemmassa nahkaisessa versiossa oli puolet vähemmän pinta-alaa, ja paksuutta ei nimeksikään - ei se kelvannut oikein jalkojen pyyhkimiseenkään. Tästä tuoreemmasta mallista oli myös riisuttu "sohvanapit".

Toipilaana

Polvi operoitiin keskiviikkona ja kaikki meni suurinpiirtein niin kuin pitikin. Pari vuorokautta on kulunut ja jalka tuntuu jo yllättävän hyvältä. Tästähän saattaa päästä suhteellisen pian takaisin kiipeilyn pariin.

Ajattelin viihdyttää itseäni käsipainoilla ja sormilaudalla ainakin pariviikkoa ennen kuin mietinkään kiipeilykenkien jalkaan vetämistä. Jos tässä saisi kerättyä motivaatiotakin kahlaamalla vanhoja videoita läpi. Löytyy muuten aika mielenkiintoista materiaalia vuosien takaa, ja kiipeämättömiä projektejakin! Ties vaikka jotain pätkiä pistäisin tännekkin..

Waketime

Sunnuntaina kävimme Juhan kanssa Torsassa katsastamassa vanhoja ja vähän uusiakin paikkoja. Edellisestä kerrasta olikin jo ehtinyt kulua tovi ja paikan potentiaali oli päässyt taas kerran unohtumaan.Tälläkertaa jämähdettiin kiipeämään varsin houkuttavan näköiselle blockille, johon tehtiin neljä uutta laatureittiä.

November Rain, fa
kuva: Juha

Waketime (7a), fa
kuva: Juha

Juha ja traverse (6c+), fa
kuva: Mika

Ihan kuin ois ulkomailla

"Ihan kuin olis ulkomailla...", totean Pekkasen Samulille ja hörppään lisää kahvia Pitkälahden ABC:llä. Olimme juuri käyneet tarkistamassa Jynkän kallion sekä Petosen hänkin, eikä tilanne näyttänyt kiipeilyllisesti kovin lupaavalta. Molemmat paikat valuttivat vettä noronaan, mutta asia ei ihme kyllä harmittanut liiemmälti.

(kuva: Mika)

Yllättävää oli, kuinka paljon asfaltti kuivahti kahvikupillisen aikana. Tulisikohan illaksi kuitenkin lähetyskelit? Kova tuuli voisi tehdä vielä ihmeitä. Päätettiin siis suunnata katsomaan, josko kivet olisivat jo kuivaneet. Ja olivathan ne. Pääsimme vielä kiipeämään useita laatureittejä, joista illan viimeinen eli Savolaista Vääntöä (7a+) ansaitsee täydet pisteet kivenlaadusta sekä hienoista muuveista. Kuvia ei tullut otettua, koska oli jo tullut pimeää.

Torstaiaamuna suuntasimme ensimmäisenä napakalle istumalähtöprojektille, jota olin edellisenä iltana kokeillut. Pystylähtönä Kuljettaja (7a) pitää sisällään hienon ja koukuttavan dynon. Suhteellisen hyvillä, mutta aika pienillä otteilla varustettu istumalähtö yhdistettynä tuohon lopun dynoon osoittautui odotettua hankalammaksi. Kuljettaja assis (7b+/7c), syntyi lennettyäni useamman kerran toppikahvalta. Ja taaskaan ei löydy yhtään kuvaa reitistä.

Torstai-iltapäivän kuumottavimmasta suorituksesta vastasi ehdottomasti Samuli. Projektinimellään vielä kulkeva Two Pitches -släbi (7a+) sai tyylikkään toistonousun. Teknisesti vaativan alun jälkeen ollaan jo sellaisissa korkeuksissa, että heikkopäisen spottaajan puntti alkaa väpättämään. Toppauksen 5-6 metrissä sijaitsevat sloupperit takaavat, ettei reitti jätä ketään kylmäksi.

Samuli lähettää: Two Pitches, 7a+ (kuva: Mika)

Sama reitti, "1st pitch" takana ja reitin viimeiset krimpit käsissä. (kuva:Mika)

Kivenharmaa, fa

Mika ja Kivenharmaa (7c), kuvan otti Päivikki

Kirpsakasta vasemman käden krimpistä lähtee ehkä reitin vaikein muuvi.

Mika ja Kivenharmaa (7c), kuvan otti Päivikki

Ihan hieno ja napakka reitti. Nopalla heitettynä Kivenharmaa voisi saada greidiksi 7c:n. Alkaa vain hieman miettityttämään se vastapäisen reitin vaikeus. Onhan se nyt reilusti vaikeampi kuin tämä viimeisin...

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Sukukokous (7b+), fa

Viikko sitten onnistuin tekemään ensinousun jo vuonna 2004 bongaamaani linjaan. Hassuinta tässä on se, että olin jo unohtanut koko projektin. Sukukokous tuli siis putsattua ja kiivettyä neljä vuotta löytämisensä jälkeen. Parempi myöhään...

Natural High, fa

Koikkalaan syntyi uusi näyttävän näköinen linja Natural High (7b+). Reitti pitää sisällään setin kirpeitä krimppejä ja balanssimuuveja. Suosittelen luontaista tapaa eli hanuri maasta.

Viileä linja, fa

Karttapaikan ilmakuvat ja kartat ovat olleet kovassa käytössä menneiden viikkojen aikana. Syytä ei liene vaikea arvata. Onneksi selailu tuotti tulosta, ja uutta kiivettävää on löytynyt mukavasti.

Tämänpäiväinen "Viileä linja" on viileä. Ei kovin vaikea, mutta v**un viileä! Ja mikä parasta, reitti saanee seuraa vielä lähipäivinä.

Viileytensä ansiosta greidiä voisi vaikka nostaa plussan verran. Tulkoon toistaja mittaamaan lopullisen lämpötilan.

Luka elementissään

Ee-Savo

On ihan yleisesti tunnustettu tosiasia, että flunssaa kannattaa lähteä parantelemaan kiipeilyroadtripille. Ajomatkaa ei tällä kertaa onneksi kertynyt liikaa, sillä suuntana oli Etelä-Savon ihmeet eli Hurissalo & Mikkeli. Tyylikäs päätös sairastelulle (kop-kop) ja hieno avaus syksylle!

Ekana iltana Mika sai yliotteen pitkäaikaisesta verenpaineennostattajastaan, Sisun suklaasta.

Sisun suklaan (7c) kimpussa iltahämärässä

Sunnuntaina pääsi elokuun viimeisen päivän aurinkokin näyttäytymään ja edellisillan tihkusateet kaikkosivat maakunnan rajojen ulkopuolelle.
Mika aloitti aamunsa tikkaamalla kauppa-autokiven nimikkoreitin.


Kauppa-autolta siirryimme lounasaikaan Huriksen pääalueelle, jossa Mika lepäsi ja minä kiipesin. Ritariperhonen piti meille seuraa.



Iltapäivällä ajelimme vielä tutustumaan Ee-Savon boulderoinnin urbaanimpaan antiin, kun siirryimme Mikkeliin. Sami tarjoutui ystävällisesti oppaaksemme, vaikka herran omat kiipeilyt ovatkin tällä hetkellä pannassa käsivamman vuoksi.
Komea työväenboulder jäi Mikan hyvistä yrityksistä huolimatta odottamaan seuraavaa kertaa, mutta radanvarren klassikkoalueelta löytyi allekirjoittaneelle aihetta iloon. Muikkuhyppy ilman hyppyä oli mielenkiintoinen tuttavuus.

Boulderkärpänen

Käsi alkaa olla taas kunnossa, ja kelitkin kohenevat pikkuhiljaa. Viikonloppuna tuntui sopivalta kokeilla taas boulderointia. Johan tässä melkein kuukausi vierähtikin taivasta tuijotellen ja kättä hieroskellen. Oli tarkoitus selättää tämänhetkinen köysiprojektini, mutta tilanne osoittautui toivottamaksi sekä kelien että motivaation takia. Nyt taisi kuitenkin boulderkärpänen puraista.

Lauantaina jouduttiin kuivailu- ja putsailupuuhiin, kun suuntasimme velipojan kanssa Torsansalon bouldereille. Vuosia sitten viimeiksi kiivetyt reitit olivat sammaloituneet ja tietysti tämän vuoksi kosteina. Juhan tarmokkaan putsailun ansiosta Suora Lähetys, (7c?) oli kuitenkin pian kiivettävässä kunnossa. Toki ensin piti lämpätä uudella projektilla, joka bongattiin kuivumista odotellessa. Projektiksi jäi tämä "lämppäri". Siirryimme siis Suoran lähetyksen pariin. Alun mukavan dynon jälkeen kruisailu jatkui toppisloupeille asti, joilta piti pyllähtää kivikkoon neljä viisi kertaa ennen kuin onnisti. Juha oli myös harmillisen lähellä onnistumista, mutta hankalaksi osoittautunut toppaus kellisti vielä miehen.

Sunnuntaina suuntasimme kohti Koikkalaa. Keli oli mainio eikä seurassakaan ollut valittamista.

Päivikki työsteli Best of Mozart-reittiä(6C) puhjenneilla sormillaan.

Samin Luova Hulluus (7b+) sai toistonousun allekirjoittaneen toimesta.
Mahtava pläjäys!

Sami lisäsi Tomahawk-reittiinsä (6c) istumalähdön.
Tulisikohan ainakin plussa vaikeutta lisää ja tietysti muutama hieno muuvi.

Tomahawk ss ja Sami.
(Olihan reitin nimi Tomahawk?)

Tunnelmia Lofooteilta