Tiistai-iltana onnistuin kiipeämään
Kolokukon oikealta puolelta vanhan projektin, joka kantaa nyt nimeä
Klonkku. Keli oli lähetyspäivänä varsin mielenkiintoinen, ja tuuli toikin mieleen vuosien takaisen vierailun Almscliffillä. Kovan tuulen lisäksi hetkittäin vihmoi vettä vaakatasossa. Onneksi otteet kuitenkin säilyivät kuivana.
Lämppäilyä Kolokukon kahvoilla
Minulla on oikeastaan aina ollut hassu tapa kokeilla reittejä, mutta todeta ne melkein heti joko liian vaikeiksi tai teräviksi tai muuten vain sopimattomiksi. Päätän tulla kokeilemaan niitä pian uudestaan, mutta usein aikaa voi vierähtää jopa vuosia. Tämä ei yleensä ole ollut kovinkaan tuloksekas projektointitapa. Yhteen reittiin keskittyminen on vaan ollut minulle aina vaikeaa ja tuntunut jotenkin kiipeilyyn kuuluvaa vapautta rajoittavalta. Reitin nimi,
Klonkku, juontaakin juurensa näistä ajatuksista.
Tämä kerta oli siis jonkinlainen poikkeus, koska löysin itseni projektilta jo viidennen kerran muutaman viikon aikana. Erittäin epätyypillistä käytöstä minulle, mutta ehkäpä jatkossa tyypillisempää, ainakin toivoisin näin. Tapa näyttää vielä tuottavan tulosta.
Klonkku (8a)
Mörri Möykky
