Ee-Savo

On ihan yleisesti tunnustettu tosiasia, että flunssaa kannattaa lähteä parantelemaan kiipeilyroadtripille. Ajomatkaa ei tällä kertaa onneksi kertynyt liikaa, sillä suuntana oli Etelä-Savon ihmeet eli Hurissalo & Mikkeli. Tyylikäs päätös sairastelulle (kop-kop) ja hieno avaus syksylle!

Ekana iltana Mika sai yliotteen pitkäaikaisesta verenpaineennostattajastaan, Sisun suklaasta.

Sisun suklaan (7c) kimpussa iltahämärässä

Sunnuntaina pääsi elokuun viimeisen päivän aurinkokin näyttäytymään ja edellisillan tihkusateet kaikkosivat maakunnan rajojen ulkopuolelle.
Mika aloitti aamunsa tikkaamalla kauppa-autokiven nimikkoreitin.


Kauppa-autolta siirryimme lounasaikaan Huriksen pääalueelle, jossa Mika lepäsi ja minä kiipesin. Ritariperhonen piti meille seuraa.



Iltapäivällä ajelimme vielä tutustumaan Ee-Savon boulderoinnin urbaanimpaan antiin, kun siirryimme Mikkeliin. Sami tarjoutui ystävällisesti oppaaksemme, vaikka herran omat kiipeilyt ovatkin tällä hetkellä pannassa käsivamman vuoksi.
Komea työväenboulder jäi Mikan hyvistä yrityksistä huolimatta odottamaan seuraavaa kertaa, mutta radanvarren klassikkoalueelta löytyi allekirjoittaneelle aihetta iloon. Muikkuhyppy ilman hyppyä oli mielenkiintoinen tuttavuus.

Boulderkärpänen

Käsi alkaa olla taas kunnossa, ja kelitkin kohenevat pikkuhiljaa. Viikonloppuna tuntui sopivalta kokeilla taas boulderointia. Johan tässä melkein kuukausi vierähtikin taivasta tuijotellen ja kättä hieroskellen. Oli tarkoitus selättää tämänhetkinen köysiprojektini, mutta tilanne osoittautui toivottamaksi sekä kelien että motivaation takia. Nyt taisi kuitenkin boulderkärpänen puraista.

Lauantaina jouduttiin kuivailu- ja putsailupuuhiin, kun suuntasimme velipojan kanssa Torsansalon bouldereille. Vuosia sitten viimeiksi kiivetyt reitit olivat sammaloituneet ja tietysti tämän vuoksi kosteina. Juhan tarmokkaan putsailun ansiosta Suora Lähetys, (7c?) oli kuitenkin pian kiivettävässä kunnossa. Toki ensin piti lämpätä uudella projektilla, joka bongattiin kuivumista odotellessa. Projektiksi jäi tämä "lämppäri". Siirryimme siis Suoran lähetyksen pariin. Alun mukavan dynon jälkeen kruisailu jatkui toppisloupeille asti, joilta piti pyllähtää kivikkoon neljä viisi kertaa ennen kuin onnisti. Juha oli myös harmillisen lähellä onnistumista, mutta hankalaksi osoittautunut toppaus kellisti vielä miehen.

Sunnuntaina suuntasimme kohti Koikkalaa. Keli oli mainio eikä seurassakaan ollut valittamista.

Päivikki työsteli Best of Mozart-reittiä(6C) puhjenneilla sormillaan.

Samin Luova Hulluus (7b+) sai toistonousun allekirjoittaneen toimesta.
Mahtava pläjäys!

Sami lisäsi Tomahawk-reittiinsä (6c) istumalähdön.
Tulisikohan ainakin plussa vaikeutta lisää ja tietysti muutama hieno muuvi.

Tomahawk ss ja Sami.
(Olihan reitin nimi Tomahawk?)