Reaktori

Koivun latvassa heiluu enää muutama märkä lehti ja nekin niitä harvoja, jotka unohtivat kellastua. Syksy tuli yllättäen niin kuin se aina tulee. Miten pitkä, kuiva tai märkä, sitä ei kai kukaan tiedä.

Menneestä kesästä ovat päälimmäisenä mielessä kiipeämättömät projektit ja teräsharjan suhina. Jaksan vielä toivoa, että ne parhaimmat kelit ovat vielä edessäpäin, vaikka päivät lyhenevätkin hurjaa vauhtia ja syksy on ottamassa talvea kiinni.


Pystylähtönä Reaktori tuli kiivettyä jo muutama vuosi sitten. Istumalähdön kiipeäminen on ollut mielessä sen jälkeen monta kertaa, mutta vasta syksyllä 2007 maltoin paneutua asiaan. Reippaan alkudynon jälkeen ongelmaksi on muodostunut hillittömän heilurin kuolettaminen.




Ja aina kun luulen onnistuvani ja pysyväni otteella tulee uskonpuute jonka takia lyön jalat maahan, "Ihan vaan ettei käsi lipeä... mitä hittoa!! Olisit nyt pitänyt vaan kiinni ja antanut jalkojen heilua. Se on kuitenkin kahva!" No ehkä se onnistuu seuraavalla kerralla.